Poistoilman lämmön talteenotto (LTO / PILP) hyödyntää rakennuksen sisätiloista poistuvan ilman lämpöä.
Lämpö siirretään lämpöpumpulle, joka käyttää lämmön uudelleen rakennuksen ja käyttöveden lämmityksessä. Poistoilman lämmön talteenotto kytketään rakennuksen nykyisen lämmitysjärjestelmän tai maalämmön rinnalle. Kerrostaloissa huomaamattomat lämmöntalteenottoyksiköt sijoitetaan yleensä talon katolle keräämään lämpöä. Smart Heatingin käyttämät neulalämmönsiirtimet soveltuvat kantikkaan muotonsa ansiosta hyvin kaupunkikuvaan, mutta yksiköt voidaan joissain tapauksissa sijoittaa myös ullakolle ilmanvaihtokammioihin.
Poistoilman lämmön talteenotto on hyvä valinta sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta. Sillä voidaan säästää vuosittain yli kolmasosa lämmityskustannuksista. Poistoilman lämmön talteenotto on myös ekologinen ratkaisu, kun muutoin hukkaan menevää energiaa voidaan käyttää uudelleen. Tyypillisesti lämmön talteenotolla saadaan vähennettyä kaukolämmön kulutusta noin 50-56 prosenttia.
Kun poistoilman lämmöntalteenotto ja maalämpö yhdistetään, saavutetaan noin 70 % säästöt lämmityskuluihin. Tuolloin valtaosa lämmitysenergiasta on kierrätettyä ilmanvaihdon hukkalämpöä ja loppuosa on maasta kerättyä uusiutuvaa lämpöenergiaa. Smart Heatingin älykäs ratkaisu poikkeaa tässä monesta muusta ratkaisusta tehokkaammalla lämmön talteenotolla.
LTO-järjestelmän tuottamalla säästöllä voidaan kattaa remontista aiheutuneet kulut. Säästöjä alkaa kertyä heti järjestelmän käyttöönoton jälkeen, eikä esimerkiksi yhtiövastiketta ei ole tarpeen korottaa. Poistoilman lämmön talteenotto nostaa myös kiinteistön arvoa, sillä se parantaa rakennuksen energialuokitusta.
Poistoilman lämmön talteenottojärjestelmän rakentamisesta ei aiheudu juurikaan haittoja asumiselle. Töitä ei tehdä asunnoissa, vaan rakentaminen keskittyy katolle, julkisivuun, porraskäytävään ja teknisiin tiloihin. Energiaremontti on muutoinkin taloyhtiöille vaivaton verrattuna esimerkiksi putkiremontteihin. Asunnot ovat aina remontin ajan normaalisti käytössä.
Poistoilmalämpöpumppu (PILP) ottaa lämmitysenergiaa talosta poistettavasta ilmasta huippuimurin tilalle asennettavalla LTO-huippuimurilla. Lämpö siirretään neulalämmönsiirtimen avulla lämmönsiirtoputkistoon ja sieltä lämpöpumpulle, joka korottaa lämmön lämmitysvaraajaan, josta lämpöä uudelleen käytetään sen hetkisen tarpeen mukaan vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään tai käyttöveden lämmitykseen. Neulalämmönsiirrin on suomalaisinnovaatio, jossa ilmavirtaus ei laminarisoidu: näin hukkalämpö pystytään pudottamaan n. +1 asteeseen talvella (muilla +8), ja suuremman putkiston ansiosta myös lämmönsiirtokyky on parempi.
Järjestelmä vaatii, että ilmaa vaihdetaan riittävästi eli noin 0,5 kertaa talon ilmatilavuus yhdessä tunnissa. Kerrostalojen poistoilmalämpöpumppujärjestelmä ei ole sama kuin yleisempi ilmanvaihtokoneiden lämmön talteenottojärjestelmä (LTO). LTO-järjestelmässä lämpöä talteenotetaan ilmanvaihtoprosessista ja siirretään suoraan tuloilmaan, kun taas poistoilmalämpöpumpussa lämpöä siirretään poistoilmasta lämpöpumpun avulla vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Poistoilmalämpöpumppu mahdollistaa myös viilennysjärjestelmän toteuttamisen Smart Heatingin patentoidulla ratkaisulla (Eurooppapatentti).
LÄMMÖNKERUULINJA asennetaan yleensä rakennuksen ulkoseinälle tai kerrostalon rappukäytävään. Lämmönkeruulinjassa on eristetyt putket, joita pitkin lämmönkeruuneste kulkee lämpöpumpulle ja sieltä takaisin LTO-yksikköön. Lämmönkeruuneste siirtää poistoilmasta talteen saadun lämmön lämpöpumpulle.
POISTOILMAN LÄMMÖN TALTEENOTTOYKSIKKÖ sijoitetaan rakennuksen katolle entisen huippuimurin paikalle tai yläpohjan ilmanvaihtokammioon. Lämmin sisäilma virtaa LTO-yksikön neulalämmönsiirtimen läpi ennen sekoittumista ulkoilmaan. Tässä prosessissa ilmasta siirtyy siis lämpöenergiaa lämmönvaihtimessa kiertävään lämmönkeruunesteeseen, josta se johdetaan lämpöpumpulle.
PAISUNTA-ASTIAT pitävät lämmönjakoverkossa kiertävän veden sekä lämmönkeruunesteen paineen tasaisena.
KÄYTTÖVESIVARAAJAA lämmitetään lämpöpumpulla. Käyttövesivaraajien koko ja lukumäärä riippuvat kiinteistön lämpimän käyttöveden kulutuksesta. Tyypillisesti Smart Heatingin laadukkaassa toteutuksessa käyttövesi esilämmitetään ensin kierukan avulla lämmitysvaraajassa (puskurivaraaja), josta esilämmennyt käyttövesi siirtyy erilliseen tulistusvaraajaan, jossa se saavuttaa lopullisen lämpötilansa. Tulistustekniikka on taloudellinen kahden vaihtimen teknologia tietyissä lämpöpumpuissa (esimerkiksi Thermia)
POISTOILMAN LÄMMÖNTALTEENOTTO kytketään usein rakennuksen nykyisen lämmitysjärjestelmän, esimerkiksi kaukolämmön rinnalle. PILP voidaan myös kytkeä hybridijärjestelmäksi maalämmön kanssa.
PUSKURIVARAAJASSA on rakennuksen lämmitykseen käytettävää vettä. Puskurivaraaja pidentää lämpöpumpun käyttöikää ja varmistaa, että lämmönjakoverkossa on tasainen lämpötila. Smart Heating -järjestelmissä puskurivaraajaan asennetaan aina käyttöveden esilämmityskierukka, joka parantaa oleellisesti kokonaishyötysuhdetta asuinkerrostaloissa, joissa käyttöveden kulutus on yleensä melko suurta. Smart Heating -järjestelmissä hyödynnetään myös TULISTUSVARAAJAA, mikäli lämpöpumpussa on oma tulistussiirrin. Korkeiden lämpötilojen tuottaminen lämpöpumpulla ei välttämättä ole muutoin järkevää. Tulistustekniikalla saadaan tuotettua kuumaa käyttövettä taloudellisesti ja sillä voidaan vähentää rinnalla olevan kaukolämmön tai suoran sähkön kulutusta merkittävästi. Tulistustekniikka mahdollistaa lämpöpumpun lämmöntuoton samanaikaisesti kumpaankin vesivaraajaan ja tämä tekniikka korvaa perinteisemmän vaihtoventtiilillä toimivan ohjaus- ja tuotantotavan.
LÄMPÖPUMPPU syöttää poistoilmasta kerätyn lämmön rakennuksen lämmönjakoverkkoon ja käyttövesivaraajaan. Lämpöpumpun hyötysuhde (COP) on yleensä vanhemmissa kerrostaloissa maalämmöllä noin 3.0 ja poistoilman lämmöntalteenoton yhteydessä noin 3.2. Hyötysuhteeseen vaikuttaa oleellisesti patteriverkoston lämpötila sekä keruunesteen lämpötila. Optimoimme hyötysuhteen ja tuotettavan energiamäärän aina huippuunsa kiinteistökohtaisesti.
LÄMMÖNJAKOVERKKOON syötetään lämpöpumpusta sekä kaukolämmöstä tai muusta lämmönlähteestä saatava lämpö. Rakennuksessa olevaa vesikiertoista lämmönjakoverkkoa voidaan hyödyntää sellaisenaan. Tyypillisesti vanhemmissa kerrostaloissa on aina patteriverkosto ja uudemmissa voi olla lattialämmitysverkosto, mutta joissakin rakennuksissa saattaa olla molemmat. Melko usein rakennuksissa on myös erillinen ilmanvaihdon lämmityspiiri.